ISO 11783 on ISOBUSin takana oleva standardi. Sen ansiosta yhden merkin ruisku näyttää säätimensä toisen merkin traktorin näytöllä. Se ei ole yksi asiakirja vaan 14 osaa, joista jokainen kattaa yhden kerroksen: traktorin takana olevasta pistokkeesta aina tiedostoon, jonka tilan toimisto lukee sisään ruiskutuspäivän jälkeen. Tältä sivulta näet, mitä kukin osa kattaa ja mitkä osat koskevat sinun työtäsi.
ISO 11783:n osat yhdellä silmäyksellä
| Osa | Aihe | Mitä se tarkoittaa sinulle |
|---|---|---|
| 1 | Yleinen standardi liikkuvien koneiden tiedonsiirrolle | Kartta kaikesta muusta |
| 2 | Fyysinen kerros | Pistokkeet, kaapelit, päätevastus, napajärjestykset |
| 3 | Siirtoyhteyskerros | Miten viestit kulkevat johdinta pitkin |
| 4 | Verkkokerros | Erillisten väyläsegmenttien yhdistäminen |
| 5 | Verkonhallinta | Miten laitteet saavat osoitteen |
| 6 | Virtual Terminal | Työkoneen näkymät ja joystickin painikkeet |
| 7 | Työkoneviestien sovelluskerros | Nopeus-, voimanotto-, nostolaite- ja valotiedot |
| 8 | Voimansiirron viestit | Moottorin ja vaihteiston tiedot |
| 9 | Tractor ECU | Mitä traktori kertoo työkoneille |
| 10 | Task Controller ja tiedonvaihto tilanhallintaohjelmiston kanssa | Työkirjaukset, kartat, lohko-ohjaus |
| 11 | Mobile data element dictionary | Kirjattujen arvojen yhteinen merkitys |
| 12 | Diagnostiikkapalvelut | Vikakoodit ja ohjausyksiköiden tunnistus |
| 13 | File server | Jaettu tallennustila väylällä |
| 14 | Sequence control | Päisteautomatiikan tallennus ja toisto |
ISO 11783:n 14 osaa yksi kerrallaan
Osa 1: Yleinen standardi
Osa 1 on sisäänkäynti. Se kuvaa standardin rakenteen, kerrosten suhteen toisiinsa sekä termit ja määritelmät, joita muut osat käyttävät. Osan 1 perusteella ei johdoteta mitään, mutta sanasto tulee sieltä.
Keitä koskee: valmistajia ja kaikkia, jotka kirjoittavat vaatimusmäärittelyjä.
Osa 2: Fyysinen kerros
Osa 2 on laitteistoa. Se määrittelee väyläkaapelin ja signaloinnin, 250 kbit/s:n tiedonsiirtonopeuden ja kaksi 9-napaista liitintä: traktorin takaosan (tai etuosan) ulkopuolisen ISOBUS-pistorasian ja istuimen vieressä olevan hytin pistorasian. Se kattaa myös TBC:n (terminating bias circuit), joka päättää väylän oikein sen kummassakin fyysisessä päässä. Kummankin pistorasian napataulukot löytyvät ISOBUS-liittimen pinout-oppaasta, ja päätevastuksella on oma sivunsa: ISOBUS-päätevastus ja TBC selitettynä.
Keitä koskee: asentajia, korjaamoita ja kaikkia, jotka tekevät kaapelin.
Osa 3: Siirtoyhteyskerros
Osa 3 määrittelee, miten viestit pakataan ja lähetetään. ISOBUS käyttää CAN 2.0B:tä ja 29-bittisiä tunnisteita. Jokaisella viestityypillä on parameter group number (PGN), josta jokainen vastaanottaja tietää, mitä data on. Yli kahdeksan tavun viestit, kuten työkoneen näkymien lataus näytölle, pilkotaan ja kootaan uudelleen tässä osassa määritellyillä siirtoprotokollilla. Osa noudattaa tarkasti SAE J1939:ää. Mitä ISOBUS lisää pelkän CAN-väylän ja J1939:n päälle, kerrotaan artikkelissa ISOBUS, CAN-väylä ja J1939: mikä on ero?.
Keitä koskee: valmistajia ja kaikkia, jotka lukevat CAN-lokia.
Osa 4: Verkkokerros
Traktorissa voi olla useampi CAN-segmentti, esimerkiksi sen oma sisäinen väylä ja takapistorasialle asti kulkeva työkoneväylä. Osa 4 määrittelee verkkojen yhdyslaitteen (network interconnection unit): laitteen, joka yhdistää segmentit ja päättää, mitkä viestit niiden välillä kulkevat. Se toimii siltana, reitittimenä tai yhdyskäytävänä. Useimmissa traktoreissa sitä ei koskaan näe.
Keitä koskee: traktorivalmistajia ja isojen, monesta segmentistä koostuvien työkoneiden valmistajia.
Osa 5: Verkonhallinta
Jokainen väylän laite tarvitsee osoitteen, ja osa 5 kertoo, miten se sen saa. Jokaisella laitteella on 64-bittinen NAME, joka kertoo, mikä laite on ja kuka sen on valmistanut. Käynnistyessään laite varaa itselleen osoitteen. Jos kaksi laitetta haluaa saman osoitteen, NAME ratkaisee, kumpi sen pitää. Traktori tunnistaa työkoneen myös NAMEn perusteella, ja siksi AUX-N-painikemääritykset säilyvät, vaikka työkone välillä irrotetaan.
Keitä koskee: valmistajia ja korjaamoita, jotka jäljittävät laitetta, joka ei koskaan tule näkyviin.
Osa 6: Virtual Terminal
Tähän osaan useimmat kuljettajat törmäävät joka päivä. Työkone lataa näytölle object poolin (näkymänsä, painikkeensa, kuvakkeensa ja lukemansa), ja VT eli virtuaaliterminaali piirtää sen. Osa 6 kattaa myös apuohjauksen, sekä vanhemman AUX-O:n että nykyisen AUX-N:n, joka tuo työkoneen toiminnot traktorin joystickin ja käsinojan painikkeisiin. Näytön ilmoittama VT-versio viittaa tähän osaan. Lisää Virtual Terminal -oppaassa ja AUX-N-oppaassa.
Keitä koskee: kaikkia.
Osa 7: Työkoneviestien sovelluskerros
Osa 7 luettelee arkiset viestit, joita traktori ja työkone vaihtavat keskenään: pyörien nopeuteen ja maanopeuteen perustuvan ajonopeuden, voimanoton kierrokset, etu- ja takanostolaitteen asennon, valojen ohjauksen, lisäventtiilien viestit sekä näytön kieli- ja yksikköasetukset. Kun lannoitteenlevitin pitää annoksen ajonopeuden mukaan, se lukee osan 7 viestiä.
Keitä koskee: valmistajia. Kuljettaja huomaa sen, kun nopeus- tai nostolaitesignaali katoaa.
Osa 8: Voimansiirron viestit
Osa 8 kattaa moottorin ja vaihteiston viestit, jotka on tuotu J1939-maailmasta. Sillä on merkitystä lähinnä traktorin sisällä. Traktorin tiedot, joita työkone tarvitsee, tulevat yleensä osien 7 ja 9 kautta.
Keitä koskee: traktorivalmistajia. Useimmat muut voivat ohittaa sen.
Osa 9: Tractor ECU
Osa 9 määrittelee Tractor ECU:n (TECU), traktorin oman solmun työkoneväylällä. Se kertoo työkoneelle traktorin tilan ja hoitaa virransyötön työkoneen elektroniikalle. Standardi jakaa TECUt luokkiin. Luokka 1 lähettää perustiedot, kuten nopeuden, voimanoton kierrokset ja nostolaitteen asennon. Luokka 2 lisää laajemman joukon mittauksia. Luokka 3 ottaa vastaan käskyjä työkoneelta, esimerkiksi nostolaitteen liikuttamiseksi. Työkoneen puolesta kerrotaan ISOBUS ECU for implements -oppaassa (englanniksi).
Keitä koskee: valmistajia ja niiden työkoneiden ostajia, jotka tarvitsevat traktorin tietoja.
Osa 10: Task Controller
Osa 10 kattaa Task Controllerin ja tiedonvaihdon tilanhallintaohjelmiston kanssa. Työkone lähettää Task Controllerille kuvauksen itsestään (lohkot, mitat ja mitä se osaa kirjata), ja Task Controller kirjaa työn ja lähettää käskyjä takaisin. Työtiedot kulkevat näytön ja toimiston välillä ISOXML-tiedostoina. Esitteissä tämä jaetaan kolmeen osaan: TC-BAS kirjaa kokonaismäärät, TC-GEO sijaintiin perustuvat kirjaukset ja levityskartat, ja TC-SC hoitaa automaattisen lohko-ohjauksen. Katso ISOBUS-lohko-ohjaus selitettynä.
Keitä koskee: kuljettajia, jotka dokumentoivat työnsä tai käyttävät täsmälevitystä, sekä valmistajia.
Osa 11: Mobile data element dictionary
Kun ruisku kirjaa levitetyn määrän, tilanhallintaohjelmiston on tiedettävä, mitä luku tarkoittaa. Osa 11 on yhteinen sanakirja. Jokaisella tietoalkiolla on data dictionary identifier (DDI), jolla on määritelty merkitys, yksikkö ja tarkkuus. Sanakirjaa ylläpidetään verkkotietokantana, joten uusia tietoalkioita tulee ilman, että pitää odottaa standardin uutta painosta.
Keitä koskee: valmistajia ja tilanhallintaohjelmistojen kehittäjiä.
Osa 12: Diagnostiikkapalvelut
Osa 12 määrittelee, miten ohjausyksiköt ilmoittavat vioista ja tunnistautuvat. Vikakoodit noudattavat J1939:n rakennetta: SPN kertoo, mihin vika liittyy, ja FMI kertoo, miten se on vikaantunut. Koodit jaetaan aktiivisiin ja aiemmin aktiivisiin. Osa kattaa myös ohjausyksikön ja sen ohjelmiston tunnistamisen, jotta huoltotyökalu tietää, minkä kanssa se keskustelee. Koodien lukemisesta kerrotaan ISOBUS-vikakoodioppaassa.
Keitä koskee: korjaamoita ja kuljettajia, jotka lukevat vikaa näytöltä.
Osa 13: File server
Osa 13 määrittelee file serverin eli tiedostopalvelimen: väylällä olevan laitteen, jonka tallennustilaa muut ohjausyksiköt voivat lukea ja johon ne voivat kirjoittaa. Se on usein osa näyttöä. Ohjausyksikkö, jolla ei ole omaa tallennustilaa, voi säilyttää tiedostojaan siellä.
Keitä koskee: valmistajia. Kuljettaja näkee vain sen, toimiiko ominaisuus, joka on siitä riippuvainen.
Osa 14: Sequence control
Osa 14 kattaa toimintosarjan tallentamisen ja toistamisen, tyypillisesti päisteautomatiikan: nosta nostolaite, taita merkitsijät, pysäytä voimanotto ja sama käänteisesti takaisin pellolle ajettaessa. Sequence control master tallentaa ja toistaa vaiheet, ja mukana olevat traktorin ja työkoneen toiminnot toimivat sen asiakkaina. Molempien koneiden on tuettava sitä.
Keitä koskee: kuljettajia, jotka käyttävät päisteautomatiikkaa, sekä valmistajia.
Mitkä ISO 11783:n osat koskevat ketäkin
Kuljettaja
Osa 6 on se, jota käytät: työkoneen näkymät näytölläsi ja sen toiminnot joystickissäsi. Osa 10 on tärkeä, jos dokumentoit työt, käytät levityskarttoja tai haluat lohko-ohjauksen. Osa 12 on näytölläsi näkyvien vikakoodien takana.
Tilan korjaamo
Osa 2 kaapeleita, napajärjestyksiä ja päätevastusta varten. Osa 5, kun laite ei tule näkyviin tai kaksi laitetta menee ristiin. Osa 12 vikakoodeja varten. Osa 3, kun kytket CAN-loggerin väylään ja haluat ymmärtää PGN:t.
Työkonevalmistaja
Minimi on osat 2, 3, 5 ja 6: liitin, viestintä, osoitteen varaaminen ja toimiva object pool. Lisää osa 10 dokumentointia tai lohko-ohjausta varten, osat 7 ja 9 traktorin tietoja varten, osa 11 kirjattuja arvoja varten ja osa 12 diagnostiikkaa varten. OEM-opas ISOBUS-valmiin työkoneen tekemiseen (englanniksi) tekee tästä suunnitelman.
Mihin ISOBUS Block sijoittuu
ISOBUS Block käyttää standardin neljää osaa. Osa 2: se kytketään hytin tai ulkopuoliseen 9-napaiseen ISOBUS-pistorasiaan. Osa 3: se keskustelee traktorin CAN-väylällä. Osa 5: se varaa itselleen oman osoitteen kuten mikä tahansa muu laite. Osa 6: se lataa object poolinsa, joten sen painikkeet näkyvät traktorin näytöllä ja kukin niistä kytkee relekanavaa, CH1–CH8, TOG- tai MOM-tilassa. Lisäksi se julkaisee AUX-N-toimintoja, jotka voit määrittää joystickin tai käsinojan painikkeisiin.
Se ei ole Task Controllerin asiakas. Ei TC-BAS:ia, ei TC-GEO:ta, ei TC-SC:tä. Relekanava, jonka kytket näytöltä, kytkeytyy sinun päätöksestäsi, ei kartan mukaan.
Usein kysyttyä
Mikä on ISO 11783?
ISO 11783 on kansainvälinen standardi traktorin, työkoneen ja hytin näytön väliselle tiedonsiirrolle. Se määrittelee liittimen, CAN-verkon, Virtual Terminalin, Task Controllerin ja diagnostiikan.
Montako osaa ISO 11783:ssa on?
Neljätoista, numeroituna osasta 1 osaan 14. Kukin osa kattaa yhden alueen, kuten fyysisen kerroksen (osa 2), Virtual Terminalin (osa 6) tai Task Controllerin (osa 10).
Mikä ero on ISO 11783:lla ja ISOBUSilla?
Sisällöllisesti ei mitään. ISO 11783 on standardin virallinen nimi, ja ISOBUS on nimi, jota ala käyttää siitä. Teknisissä asiakirjoissa käytetään osien numeroita.
Mikä ISO 11783:n osa käsittelee liitintä?
Osa 2, fyysinen kerros. Se määrittelee takaosan ulkopuolisen ISOBUS-pistorasian, hytin pistorasian, kaapelin ja väylän päätevastuksen.
Mikä ISO 11783:n osa käsittelee Virtual Terminalia?
Osa 6. Se määrittelee, miten työkone lataa object poolinsa näytölle ja miten näyttö sen piirtää. Myös apuohjaus, AUX-N-joystickmääritykset mukaan lukien, on osassa 6.
Perustuuko ISO 11783 J1939:ään?
Kyllä. ISOBUS kehittyi SAE J1939:stä, jota käytetään kuorma-autojen ja moottoreiden CAN-standardina. Siirtoyhteyskerros, verkonhallinta ja diagnostiikka noudattavat tarkasti J1939:ää, ja siksi vikakoodeissa on sama SPN- ja FMI-rakenne. Maatalouden omat kerrokset, kuten Virtual Terminal ja Task Controller, ovat ISOBUSin omia.
Tarvitsetko ISOBUS-relemoduulin magneettiventtiilien, työvalojen tai hydrauliikkaventtiilien ohjaukseen? ISOBUS Block tuo 8 relelähtöä, joita ohjataan suoraan traktorin näytöltä.